Ennen Internet-aikaa musiikkia kuunneltiin levyiltä, radiosta, television musiikkikanavilta sekä konserteissa. Uuteen musiikkiin tutustuttiin usein radiosoittojen ja kavereiden kautta, ja sitä ostettiin omaan käyttöön fyysisellä tallennusmedialla. Näitä olivat, esimerkiksi vinyylilevyt, C-kasetit ja CD-levyt.

Fyysisen tallennusmedian aikakautena oli tärkeää, että kansikuvat herättivät hyllyssä satunnaisen selaajan huomion. Kansitaiteeseen siis panostettin. Usein kansilehtien sisäsivuilta löytyi myös jotain ekstraa, kuten musiikkikappaleiden sanoituksia tai kuvia bändistä. Näitä ei ollut mukana piratisoidussa tuotteessa.

C-kasetit olivat merkittävä musiikin tallennusmedia 1960-luvun lopulta 1990-luvun alkupuolelle. C-kasetti mahdollisti ensimmäistä kertaa musiikin helpon kopioimisen. Kopioimista varten tarvittiin kaksipesäinen radiomankka, johon saatiin sisään kaksi kasettia: alkuperäinen kasetti sekä tyhjä kasetti, jolle kopio tehtiin.

Kasettien kopiointi tapahtui usein reaaliajassa, eli musiikkikasetti piti kuunnella kopiota tehdessä läpi. Kaikki kopiointi ei ollut laitonta: esimerkiksi perheen kesken oli luvallista tehdä alkuperäisestä kasetista muutamia kopioita omaan käyttöön. Myös kirjastosta lainatun kasetin sai kopioida itselleen.

C-kaseteille pystyi musiikin lisäksi nauhoittamaan myös Commodore 64-pelejä. Vanhat kasetit otettiinkin usein uusiokäyttöön. Uusi ja kiinnostava musiikki tai peli nauhoitettiin surutta vanhan päälle. Kaseteissa oli usein kopiointia estäviä ominaisuuksia, mutta ne pystyi yleensä kiertämään.

Äänittäminen kertaalleen käytetylle c-kasetille voitiin estää poistamalla kasetista ohuet muoviläpät kasetin yläosassa olevien reikien päältä. Mikäli tällä tavoin käsiteltyä kasettia – tai valmiiksi äänitettyä kasettia – haluttiin käyttää uuteen taltiointiin, oli kyseiset reiät peitettävä teipillä tai muulla materiaalilla. Näin on tehty kuvassa olevalle kasetille.

Painter Boy oli maalifirma Tikkurilan julkaisema mainospeli vuodelta 1986. Julkaisija tiesi hyvin, että peli tulisi leviämään piraattikopioina paljon laajemmalle kuin mitä vaatimattomista myyntiluvuista voisi päätellä. Pelipiratismi olikin iso päänvaiva pelikehittäjille ja julkaisijoille.

Tikkurilan mainososasto kirjoitti Painter Boy -pelin saatekirjeeseen seuraavasti:

"Peli on tehty tasavallan yleisimmälle pelikoneelle Commodore 64:lle, jota on lähes 100 000:ssa taloudessa. Tietokonepeliä myy valmistajayhtiö postimyyntinä alan lehtien kautta. Oheinen ensimmäinen ilmoitus on Bitti-lehden joulukuun numerossa.

Tällaisia pelejä voidaan yleensä myydä 100-200kpl korkeintaan. Suuremman myynnin estää pelien laaja kopiointi. Yhdestä ostetusta pelistä leviää 10-30 kopiota nopeasti harrastajien piirissä. Siitä meillä on pelkkää etua. Yleensä hyvät pelit leviävät pelaajakerhojen välityksellä myös maasta toiseen. Ja tämä peli toimii ainakin Suomessa hyvin. Peliä voidaan käyttää mainoslahjana 1.2.-87 jälkeen, kun postimyyntikysyntä on laantunut.

Terveisin mainososasto"

Pelien ja muun viihteen lisäksi myös tietokoneohjelmia kopioitiin ja levitettiin luvatta. Tämä johti erilaisten kopiosuojausmenetelmien (DRM, eng. Digital Rights Management) kehittämiseen. Ohjelmisto saattoi vaatia toimiakseen esimerkiksi myyntipakkauksesta löytyvän avainkoodin syöttämistä. Vanhat pelit taas saattoivat pyytää käyttäjää syöttämään ohjekirjasta löytyvän koodisanan tai -lauseen. Näin pyriittiin varmistamaan, ettei laittomasti kopioitu tuote käynnistyisi ilman laillisesti ostettua ohjekirjaa.

Internet-aikana erilaiset verkon kautta tehtävät tuotevarmennukset ja tuoterekisteröinnit ovat yleistyneet. Monet pelit ja ohjelmistot vaativat jatkuvaa internet-yhteyttä, jotta niiden tekijä voi varmistaa ohjelmistojen aitouden. Tämä on herättänyt kysymyksiä siitä, onko oikein, että ostamasi ohjelmisto vakoilee tekemisiäsi, ja välittää tietojasi eteenpäin?

1990-luvulla pelit olivat aluesuojattuja. Tämä tarkoitti, että Euroopasta ostetulla konsolilla saattoi pelata vain sen oman markkina-alueen pelejä. Mikäli eurooppalaisella konsolilla halusi pelata amerikkalaisia tai japanilaisia pelejä, oli sille tehtävä muutostyö eli "modaus". Modaaminen mahdollisti usein myös piraattipelien pelaamisen.

Modaaminen oli tuottoisaa toimintaa ja esimerkiksi Suomessa Game House-pelikauppayritys teki 90-luvulla paljon modauksia SNES-konsoleihin. Peliharrastajat puhuivat yleisesti "Game House-kytkimestä", jonka avulla konsolilla pystyi pelaamaan kansainvälisiä pelejä. Piraattipelien vuoksi modaustoiminta oli kyseenalaista, muttei laitonta.

SNES-konsolin pelit tallennettiin pelikaseteille, mikä teki pelien omatoimisesta kopioinnista hankalaa. 1990-luvun loppupuolella yleistynyt CD-formaatti teki pelipiratismista arkipäivää, sillä polttavia CD-asemia löytyi miltei jokaisesta kodista. Varsinkin supersuositulla Playstation-pelikonsolilla pelattiin paljon laittomasto kopioituja CD-pelejä.