Suomessa työsuojelu alkoi 1900-luvun alussa. Silloin huomiota kiinnitettiin pitkiin työpäiviin ja tehdastyön vaarallisuuteen. Tarkoitus aluksi turvata erityisesti tehtaiden nais- ja lapsityöntekijöitä. Laki kahdeksan tunnin työpäivästä annettiin vuonna 1917. Työvarusteet saattoivat kuitenkin olla pitkään puutteellisia, eikä kaikilla ollut varaa esimerkiksi kenkiin.

Ensimmäinen työsuojelulaki tuli voimaan 1930-luvulla ja se tähtäsi tapaturmien torjuntaan teollisuustyössä. Työturvallisuustaulut olivat yksi keino kiinnittää huomiota turvallisiin työskentelytapoihin työpaikoilla ja ehkäistä tapaturmia.

Vuonna 1936 perustettu Tapaturmantorjuntayhdistys julkaisi paljon työturvallisuustauluja, joissa ohjeistettiin turvallisiin työtapoihin tapaturmien ehkäisemiseksi.

Tapaturmantorjuntayhdistyksen julkaisemilla työturvallisuustauluilla pyrittiin herättämään huomiota ja ne olivat usein hyvin dramaattisia.

Työ voi aiheuttaa työntekijälle sekä henkistä että fyysistä kuormittavuutta. Esimerkiksi asiakaspalvelutyössä joutuu kohtaamaan monenlaisia asiakkaita ja reagoimaan uusiin tilanteisiin nopeasti.

Työterveydenhuolto on mainittu laissa 1950-luvulta lähtien. Nykyään työterveyshuollon pitäisi kuulua kaikille työssä käyville työntekijöille työsuhteen laadusta ja kestosta riippumatta. Työterveyshuollon järjestää ja kustantaa työnantaja. Sen tarkoitus on edistää terveellistä työympäristöä ja turvallisia työoloja sekä tukea työntekijän työkykyä koko työuran ajan.

Teollisuustyö oli pitkään hyvin vaarallista ja suojavarusteet olivat usein puutteelliset tai olemattomat. 1970-luvulta lähtien työsuojeluun on panostettu sekä rahallisesti että koulutuksen muodossa. Myös laitteiden tekninen kehittyminen on parantanut turvallisuutta.

Suojavälineillä parannetaan työntekijän turvallisuutta. Työrukkaset ovat yksinkertainen apu käsien suojaamiseen monelta vaaralta. Joillain aloilla taas kertakäyttöhanskat ovat tarpeelliset.

Etenkin tehdastyö on usein meluista. Melulta suojautuminen ja kypärien käyttäminen yleistyivät työpaikoilla 1970-luvulla, mutta vasta 1990-luvulla tarpeellisten henkilösuojaimien kuten kypärän, kuulosuojaimien ja suojalasien käyttö tuli pakolliseksi. Niiden oikeaoppisen käytön opettaminen on työnantajan vastuulla. Korviin laitettavalla melupumpulilla pyrittiin suojaamaan kuuloa ennen nykyistenkaltaisia kuulonsuojaimia.

Eri työt vaativat erilaisia turvavälineitä. Joissain tehtävissä voi olla tärkeää käyttää kypärää, toisissa taas pitää huolta etenkin henkisestä jaksamisesta.

Työsuojelutoiminta kehittyi 1970-luvulla huomattavasti, kun suuremmille tehtaille saatiin työsuojeluvaltuutetut ja työsuojelupäälliköt, joiden tehtävä on valvoa ja parantaa työturvallisuutta. Jos työpaikalla työskentelee säännöllisesti vähintään kymmenen työntekijää, valitsevat työntekijät vaalilla työsuojeluvaltuutetun ja kaksi varavaltuutettua. Työsuojeluvaltuutetun ja varavaltuutettujen valinnasta ja tehtävistä säädetään valvontalaissa.

Tarpeellisten henkilösuojaimien kuten kypärän, kuulosuojaimien ja suojalasien käyttö tuli kaikilla aloilla pakolliseksi 1990-luvulla. Turvavälineistä kehitetään jatkuvasti kestävämpiä, paremmin suojaavia ja kevyempiä käyttää.

Jotkin työympäristöt voivat olla vaarallisia. Erilaisilla turvavälineillä voidaan vähentää työn riskejä ja työ on nykyään huomattavasti turvallisempaa kuin vielä 50 vuotta sitten. Vielä 1960-luvulla kuolemaan johtaneita onnettomuuksia sattui satakertaisesti nykypäivään verrattuna. Esimerkiksi vuonna 2020 kuolemaan johtaneita työtapaturmia sattui 11.

Asianmukaiset työvälineet lisäävät työnteon turvallisuutta. Ergonomialla tarkoitetaan muun muassa työvälineiden, työpisteen, kalusteiden ja työmenetelmien kehittämistä ihmisten ominaisuuksien, toimintojen ja kykyjen mukaisiksi. Ergonomian avulla parannetaan työntekijän turvallisuutta, terveyttä ja hyvinvointia sekä sujuvoitetaan työntekoa. Joissain ammateissa myös vahvat kemikaalit muodostavat riskin työntekijän turvallisuudelle.

Koneistuminen on vähentänyt ihmistyövoiman tarvetta monilla aloilla ja parantanut myös turvallisuutta. Toisaalta koneet ovat tuoneet mukanaan uusia työturvallisuuskysymyksiä, ja koneiden käytön opettelemiseen täytyy varata aikaa.

Myös sairauksien ennaltaehkäisy on osa työsuojelua. Joillakin työpaikoilla esimerkiksi taukojumppaan tai liikunnan harrastamiseen työaikana suhtaudutaan suopeasti. Terveyttä ja jaksamista voidaan edistää myös työnantajan maksamilla liikunta- ja kulttuuriseteleillä, joilla työntekijä voi vapaa-ajallaan käydä esimerkiksi harrastuksissa tai tapahtumissa.

Työnantajan tulee taata työntekijälle myös lepoaika eli vapaapäivät, ruokatauko sekä muut tauot työn lomassa. Varsinainen työaikalaki ei tunne kahvitaukoja, mutta monissa työehtosopimuksissa kahvitauko on kyllä määritelty. Tauoilla voidaan purkaa päivän tapahtumia työkavereiden kesken. Vertaistuki auttaa jaksamaan työssä.

Asianmukaiset työvälineet ja suojavarusteet parantavat työntekijän turvallisuutta. Joillain aloilla yötyö on yleistä ja työaika on tarkkaan määritelty työehtosopimuksessa.

Automaatio ja tietokoneilla tehtävän työn lisääntyminen ovat tuoneet mukanaan uusia työntekijän terveyteen kohdistuvia riskejä. Istumatyö ja liikunnan vähäisyys ovat kytköksissä erilaisten sairauksien syntyyn. Nykyään moni tuijottaa näyttöpäätteitä niin töissä kuin vapaa-ajallakin.

Työvaatteet, asianmukaiset työvälineet ja työympäristön turvallisuutta lisäävät välineet ovat osa työsuojelua. Myös kunnollinen perehdytys työhön on työturvallisuuden kannalta tärkeää.

Näyttöpäätetyön ergonomiaan vaikutetaan parhaiten työpisteiden suunnitteluvaiheessa. Ergonomialla tarkoitetaan muun muassa työvälineiden, työpisteen, kalusteiden ja työmenetelmien kehittämistä ihmisten ominaisuuksien, toimintojen ja kykyjen mukaisiksi. Esimerkiksi sähköpöytä tai muu seisomisen mahdollistava ratkaisu vähentää istumisesta aiheutuvia ongelmia.