Haku

Meri ja ihminen

Aineistopaketin koonnut: KAMU Espoon kaupunginmuseo

Espoon kaupunginmuseo on koostanut Meri ja ihminen -aineistopaketin, jonka kanssa pääset tutustumaan Itämereen ja rannikkoalueiden elämään 1900-luvun alkupuolelta nykypäivään.

Kokonaisuus muodostuu viidestä aineistopaketista:

  • Saariston ihmiset - alakoulu: yhteiskuntaoppi, ympäristöoppi
  • Saaristolaiselämää - alakoulu: yhteiskuntaoppi, ympäristöoppi
  • Ihmisen vaikutus elinympäristöönsä - alakoulu: yhteiskuntaoppi, ympäristöoppi
  • Saariston monet elinkeinot - yläkoulu: historia, maantieto, yhteiskuntaoppi
  • Liikkuminen saaristossa - yläkoulu: historia, maantieto, yhteiskuntaoppi

Saariston ihmiset

Aineistopaketin koonnut: KAMU Espoon kaupunginmuseo

Millaiset ihmiset ovat asuneet ja viettäneet vapaa-aikaansa saaristossa? Tässä aineistokokoelmassa pääroolissa ovat ihmiset Etelä-Suomen saaristossa 1800-luvun lopulta 1980-luvulle.

Alakoulu: yhteiskuntaoppi, ympäristöoppi

Tavoite ja sisältöalue

Alakoulu
Oppiaineiden sisältöalueet:

  • Yhteiskuntaoppi: S1 Arkielämä ja oman elämän hallinta, S3 Aktiivinen kansalaisuus ja vaikuttaminen, S4 Taloudellinen toiminta
  • Ympäristöoppi: S3 Löytöretkelle monimuotoiseen maailmaan

Tavoite: Auttaa oppilasta ymmärtämään Itämeren merkitystä historiassa ja nykypäivänä. Aineistopaketti yhdessä tehtäväideoiden kanssa toteuttaa perusopetuksen opetussuunnitelman laaja-alaisista osaamisen tavoitteista erityisesti L7 (osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen) sekä L3 (itsestä huolehtiminen ja arjen taidot).

Pohdittavaa oppitunneille
  • Ketkä saaristossa asuivat tai viettivät aikaa?
  • Miksi pääkaupungin herrasväki alkoi 1900-luvun alkupuolella ostaa yhä enemmän huviloita ja viettää kesiään Uudenmaan saaristossa? Voit perehtyä valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön arvon saaneiden Helsingin höyrylaivareittien ja kesähuviloiden historiaan museoviraston verkkosivuilla.
  • Vertaile nykyajan mökkikulttuuria entisajan huvilaelämään. Lisätietoa saat esimerkiksi Espoon kaupunginmuseon Huvilamuseo Villa Rulluddin mobiilioppaasta.
  • Tutki kuvia, miten ihmiset pukeutuivat kesäisin eri aikoina?
  • Pystytkö tunnistamaan, mitä yhteiskuntaluokkia kuvissa esiintyvät ihmiset edustavat?

Vielä 1900-luvun alun Espoossa kalastajan ammatti siirtyi usein perheessä sukupolvelta toiselle. Kalastukseen osallistui usein tavalla tai toisella koko kalastajan perhe.


Kalastus oli raskasta työtä. Merelle ei yleensä menty yksin. Vaimot saattoivat osallistua kalastukseen puolisoidensa apuna, tai merelle lähdettiin esimerkiksi naapurin tai palkatun kalarengin kanssa. Leskeksi jääneet naisetkin saattoivat jatkaa kalastusta kalarengin avustamana.


Kalastusyhteisöissä naiset olivat mukana ansiotyössä, vaikkeivät joka talossa merelle lähteneetkään. Tekemistä riitti myös verkkojen puhdistuksessa, kalojen perkauksessa, pakkaamisessa ja muussa käsittelyssä sekä kalan säilönnässä ja myynnissä. Naiset hoitivat lisäksi ruoanlaiton, siivouksen, karjan, puutarhan ja perheen muun huollon.


Luotsin ammatti periytyi usein isältä pojalle, eikä ollut tavatonta, että samassa suvussa oli vuosikymmenten luotsausperinne. Luotsaamisessa paikallistuntemus oli valttia. Luotsi perheineen yleensä myös asui luotsiaseman läheisyydessä. Purjehduskaudella luotsin oli oltava käytettävissä jatkuvasti, ja talvikausi puolestaan oli hiljainen. Luotsin työ ei ollut vain ammatti, se oli elämäntapa.
Luotsin tehtävä on ohjata alukset turvallisesti avomereltä satamiin ja niistä ulos, sekä opastaa meriliikennettä väylillä. Luotsi ei itse varsinaisesti ohjaa laivaa, vaan antaa kapteenille ohjeita ja ennakkotietoa. Luotsin työ on erittäin vastuullista ja vaativaa, sillä virheistä saattaa aiheutua suuria vahinkoja.


Uiminen ja oleskelu ulkona auringossa oli suosittu harrastus huviloilla. Sen sijaan saunominen ajanvietteenä ei varsinaisesti kuulunut varhaiseen huvilakulttuuriin.


Huviloiden yhteydessä sijainneet höyrylaivalaiturit olivat usein suosittuja kokoontumispaikkoja, joiden luona kesänviettäjät tapasivat toisiaan. Laitureilla saatettiin järjestää myös erilaisia tapahtumia, kuten tansseja tai purjehduskilpailuja.

Näytetään 1 - 6 / 20

Saaristolaiselämää

Aineistopaketin koonnut: KAMU Espoon kaupunginmuseo

Tiedätkö, millaista saaristolaiselämä on ennen vanhaan ollut? Tässä aineistokokoelmassa keskitytään saaristolaisten arkeen ja vapaa-ajan viettoon.

Alakoulu: yhteiskuntaoppi, ympäristöoppi

Tavoite ja sisältöalue

Alakoulu
Oppiaineiden sisältöalueet:

  • Yhteiskuntaoppi: S1 Arkielämä ja oman elämän hallinta, S3 Aktiivinen kansalaisuus ja vaikuttaminen, S4 Taloudellinen toiminta
  • Ympäristöoppi: S3 Löytöretkelle monimuotoiseen maailmaan

Tavoite: Auttaa oppilasta ymmärtämään Itämeren merkitystä historiassa ja nykypäivänä. Aineistopaketti yhdessä tehtäväideoiden kanssa toteuttaa perusopetuksen opetussuunnitelman laaja-alaisista osaamisen tavoitteista erityisesti L7 (osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen) sekä L3 (itsestä huolehtiminen ja arjen taidot).

Pohdittavaa oppitunneille
  • Miten arki ja vapaa-ajanvietto ovat kuvien perusteella saaristossa eronneet toisistaan?
  • Millaisia muutoksia tässä on tapahtunut?
  • Millaisia saaristolaiselämän kotitöitä löydät kuvista?

Vaatteiden pesua pidettiin pitkään erityisesti naisten työnä. Pyykin pesu, nostelu ja kuljettaminen oli yhtä raskasta kuin metsätyöt. Ensin pyykkejä piti liottaa yön yli. Kun juoksevaa vettä ei ollut, pyykki kannettiin rantaan kiehuvien patojen ääreen, jossa lakanat pestiin puhtaiksi rantakivellä hakkaamalla niitä rivakasti pesukartulla. Lopuksi pyykki huuhdottiin järvessä. Talvella pyykit keitettiin esimerkiksi saunan padassa, kuljetettiin saavissa vesikelkalla järven jäälle ja huuhdeltiin avannossa. Pyykkääjien kädet altistuivat ensin kuumalle ja sen jälkeen kylmälle vedelle.
Pentalan saaren keskellä on makeavetinen järvi, jossa oli tapana pestä pyykkiä. Ennen kaivon kaivamista järveltä haettiin myös saaren asukkaiden juomavesi.


Saaristossa voi olla vaikeat sääolosuhteet, joten erilaisten rakenteiden pitää mukailla niitä kestääkseen. Lähelle rantaa pystytettävien rakenteiden joustavuus on tärkeää, sillä liikkuva jää saattaa vahingoittaa laitureita ja siltoja tai viedä kokonaisia rakenteita mukanaan.


Saariston uimarannoilla järjestettiin kesäisin uimakouluja. Vaikka monet paikalliset nuoret osasivat uida kuin hylkeet, tulivat he paikalle tapaamaan toisiaan ja oppimaan uusia vesitemppuja. Uimakouluja pidettiin muun muassa Pentalassa ja Solvikin uimarannalla Bergössä.


Espoon Suvisaaristoa mainostettiin vuonna 1911 helsinkiläisille kesänviettäjille muun muassa näin: "Eivät edes pikkulapset jää osattomiksi. Hiekkarantoja on tiheään, ja Svinön eteläosa sekä Skadaholm ja Svartholm ovat mataline rantoineen kuin luotuja paljasjalkaleikkeihin." Tässä vuotta aiemmin otetussa kuvassa lapset kahlaavat rantavedessä Pentalan saaren Diksandin luonnonhiekkarannalla.


Arkkitehti Karl Lindahl suunnitteli ja rakennutti itselleen hirsihuvila Villa Stakeuddin Bergön saareen Suvisaaristoon. Huviloilla oli tapana nauttia luonnonläheisistä ja kiireettömistä kahvihetkistä parvekkeilla, kuisteilla ja puutarhassa.


Purjehduskilpailut Pentalan saaren edustalla saivat alkunsa 1900-luvun alussa saaristossa kesiään viettäneiden nuorten innokkaasta purjehdusharrastuksesta. Kun purjehdusseura Esbo Segelförening perustettiin vuonna 1906, purjehdusta harrastavat kalastajat ja paikkakuntalaiset ottivat usein osaa kilpapurjehduksiin ja niihin liittyviin ulkoilmajuhliin.

Näytetään 1 - 6 / 21

Ihmisen vaikutus elinympäristöönsä

Aineistopaketin koonnut: KAMU Espoon kaupunginmuseo

Millaisessa vuorovaikutuksessa ihminen ja Itämeri ovat olleet 1900-luvun alkupuolelta nykypäivään? Tässä aineistokokoelmassa pohditaan, miten saaristo on muuttunut ihmisen toiminnan vaikutuksesta vuosien saatossa aina nykypäivään asti.

Alakoulu: yhteiskuntaoppi, ympäristöoppi

Tavoite ja sisältöalue

Alakoulu
Oppiaineiden sisältöalueet:

  • Yhteiskuntaoppi: S1 Arkielämä ja oman elämän hallinta, S3 Aktiivinen kansalaisuus ja vaikuttaminen, S4 Taloudellinen toiminta
  • Ympäristöoppi: S3 Löytöretkelle monimuotoiseen maailmaan

Tavoite: Auttaa oppilasta ymmärtämään Itämeren merkitystä historiassa ja nykypäivänä. Aineistopaketti yhdessä tehtäväideoiden kanssa toteuttaa perusopetuksen opetussuunnitelman laaja-alaisista osaamisen tavoitteista erityisesti L7 (osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen) sekä L3 (itsestä huolehtiminen ja arjen taidot).

Pohdittavaa oppitunneille
  • Miten ihmisen kädenjälki näkyy rannikolla ja saaristossa; miten merimaisema on muuttunut? Mieti esimerkiksi rakennuksia ja saariston rakennettua ympäristöä, roskia ja saastumista.
  • Miten ihmisen toiminta vaikuttaa Itämereen? Onko tässä tapahtunut muutoksia aikojen saatossa esihistoriallisista ajoista lähtien? Millä kaikilla tavoilla ihminen on vaikuttanut negatiivisesti Itämeren tilaan? Onko Itämeren saastuminen uusi ilmiö?
  • Tutki kuvia, mikä on muuttunut? Onko muutos ollut saariston luonnon kannalta parempaan vai huonompaan suuntaan?
  • Miten erilaiset kotieläimet vaikuttavat meren tilaan?
  • Entä pyykin tai tiskien peseminen?
  • Miten ihminen on joutunut ottamaan meren arvaamattomuuden huomioon asuessaan sen äärellä?
  • Millaisia vaikutuksia sääolosuhteilla on ollut meren äärellä asumiseen ennen ja nyt? Voit pohtia tätä esimerkiksi liittyen ilmastonmuutokseen tai tulvarajoihin.

Kun juoksevaa vettä ei ollut, pyykki pestiin rannassa ja huuhdottiin järvessä, talvisin avannossa. Pentalan saaren keskellä on makeavetinen järvi, jossa oli pitkään tapana pestä pyykkiä. Nykyisen jokamiehen vesiensuojeluohjeiden mukaan järvissä tai meressä ei tule peseytyä tai pestä mitään.


Rannikkoseuduilla silakka ja sen kalastaminen ja syöminen ovat aina olleet osa kulttuuria. Vielä 1980-luvun alussa silakkaa syötiin Suomessa kymmenen kertaa nykyistä enemmän. Viime aikoina on alettu puhua silakasta ekologisena lähiruokana. Saaliit ovat runsaita ja kalastus kestävällä tasolla. Silakka päihittää monet muut eläintuotteet ekologisena ruokavalintana niin ravinne- kuin kasvihuonekaasupäästöillä mitattuna. Silakan käytön lisäämistä on perusteltu myös ruokaomavaraisuuden näkökulmasta.


Ihmiset ja kotieläimet tarvitsevat suojakseen rakennuksia. Saaristossa rakennusmateriaalien kuljettaminen ei aina ole helppoa. Tukinuitto on hidas, mutta ympäristöystävällinen kuljetustapa. Mitä muita ympäristövaikutuksia rakentamisella voi olla? Entä puiden kaatamisella?


Pitkään vesillä liikuttiin joko soutamalla tai purjehtien. Moottoriveneet yleistyivät 1900-luvun kuluessa. Nykyään Suomi on yksi maailman venetiheimmistä maista ja moottoriveneet ovat suosituin vesillä liikkumisen muoto.


Pitkään maatilan raskaatkin työt, kuten puiminen, tehtiin ihmis- tai eläinvoimin. Puimalan voimanlähteenä saattoi olla niin sanottu hevoskierto. 1900-luvun alkupuolella maaseutu alkoi koneistua. Maaseutukyliin alettiin hankkia yksi tai kaksi tarpeen mukaan siirrettävää maamoottoria koko kylän yhteiseen käyttöön. Maamoottori on yleensä yksisylinterinen, harvaiskuinen, bensiinillä, petrolilla tai polttoöljyllä toimiva moottori, jollaisia käytettiin tavallisimmin puimakoneen, sirkkelisahan, pärehöylän tai jauhomyllyn voimanlähteenä. 1950-luvulla maamoottorien kysyntä alkoi vähentyä maaseudun sähköistämisen ja traktorien yleistymisen myötä.


Saaristossa kotieläimet vietiin kesäksi laiduntamaan saareen. Lampaat pysyivät saaressa, mutta lehmät ja hevoset saattoivat uida naapurisaareen, jos ravinto loppui. Laidunniityt ovat perinnemaisemia, joiden ylläpitämiseen tarvitaan laiduntavia eläimiä.
Pohdi, mitä haittaa lehmistä ja muista kotieläimistä voi olla Itämerelle? Kuuluisivatko ne merelliseen maisemaan ilman ihmistä?


Saariston monet elinkeinot

Aineistopaketin koonnut: KAMU Espoon kaupunginmuseo

Tämän aineistokokoelman myötä pääset sukeltamaan saaristolaisten elinkeinoihin Etelä-Suomen rannikkoseudulla 1800-luvun lopulta 1990-luvulle! Voit havainnoida, mitä kaikkia elinkeinoja saaristossa on harjoitettu ja millä tavoin.

Yläkoulu: historia, maantieto, yhteiskuntaoppi

Tavoite ja sisältöalue

Yläkoulu
Oppiaineiden sisältöalueet:

  • Historia: S1 Teollisuusyhteiskunnan synty ja kehitys, S5 Hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen
  • Maantieto: S4 Muuttuvat maisemat ja elinympäristöt, S6 Kestävä elämäntapa ja luonnonvarojen kestävä käyttö
  • Yhteiskuntaoppi: S1 Arkielämä ja oman elämän hallinta, S3 Aktiivinen kansalaisuus ja vaikuttaminen, S4 Taloudellinen toiminta

Tavoite: Auttaa oppilasta ymmärtämään Itämeren merkitystä historiassa ja nykypäivänä. Aineistopaketti yhdessä tehtäväideoiden kanssa toteuttaa perusopetuksen opetussuunnitelman laaja-alaisista osaamisen tavoitteista erityisesti L7 (osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen) sekä L3 (itsestä huolehtiminen ja arjen taidot).

Pohdittavaa oppitunneille
  • Millaisia elinkeinoja saaristossa on harjoitettu, ja mikä on ollut pääelinkeino?
  • Mitä työvälineitä löydät kuvista?
  • Onko yksi elinkeino riittänyt? Miten elinkeinot ovat painottuneet eri vuodenaikojen mukaan?
  • Miksi myös saaristossa harjoitettiin pienimuotoista maataloutta?
  • Miten nykyihmisen suhde ravinnonlähteisiinsä eroaa esimerkiksi 1930-40-lukujen saaristolaisista?

Espoon saariston asukkaiden arki sata vuotta sitten oli raskasta työtä karuissa olosuhteissa. Kalastajatilan vuosi rytmittyi vuodenaikojen ja niiden mukaisten pyyntimenetelmien mukaan. Ulkosaarissa oli pulaa hyvämultaisesta viljelysmaasta, joten kalanpyynti tarjosi siellä varmimmin ympärivuotisen elannon. Pelkällä kalastuksella eläminen oli kuitenkin pitkälti omavaraisuuteen perustuvassa taloudessa mahdotonta.


Kalastuksen ohella saaristossa saatiin lisätuloja kesävieraiden majoittamisesta. Muitakin tulonlähteitä oli etenkin 1920-luvulla: alkoholin kieltolain aikana saaristossa vain harvat jättivät osallistumasta pirtun salakuljetukseen, jota tuolloin harjoitettiin hyvinkin avoimesti. Kuvassa kalastajan kesävuokralaisina olevat kaupunkilaiset taitavat nauttia sekä kesästä että väkijuomista.


Ennen nykyisin yleisesti käytettyjä nailonverkkoja kalaverkot kudottiin itse puuvillaisesta kalalangasta. Verkon kudontaan ja paikkaamiseen käytettävä litteä väline on nimeltään käpy. Pyydyksiä korjattiin tarpeen tullen, mutta erityisesti syksyllä ja talvella. Ison verkon paikkaaminen saattoi viedä jopa kuukausia.


Silakka kaupattiin keväisin usein tuoreeltaan, mutta kauppansa teki myös tynnyreihin ja maustekalaksi säilötty kala. Kalastajien oli suunnattava Helsinkiin viiden kuuden aikoihin aamulla, sillä torikauppa alkoi seitsemän tienoilla. Ainoastaan lauantaiyönä sai nukkua, sillä sunnuntaisin tori oli kiinni. Kala myytiin joko tukkukauppiaille tai suoraan veneestä.


Isorysiä lähdettiin Espoon saaristossa yleensä kokemaan viimeistään kello kahdelta aamuyöllä, sillä torille Helsinkiin oli lähdettävä viiden aikoihin. Ensin isorysä tyhjennettiin silakkaveneeseen ja saalis kuljetettiin kotilaituriin. Siellä kalat siirrettiin ensin laatikoihin ja sitten moottoriveneeseen, jolla ne vietiin Kauppatorille seitsemäksi.


Kalastusmenetelmien valintaa rytmitti vuodenkierto. Keväällä jäiden lähtiessä veteen laskettiin suuret isorysät. Yhdestä rysästä saatiin tavallisesti noin 1500 kilogrammaa silakkaa, mutta isommatkin saaliit olivat mahdollisia.

Näytetään 1 - 6 / 18

Liikkuminen saaristossa

Aineistopaketin koonnut: KAMU Espoon kaupunginmuseo

Tämä aineistokokoelma johdattaa sinut tarkastelemaan liikkumista ja huviliikennettä Itämeren rannikkoalueilla ja saaristossa 1900-luvun alkupuolelta aina 1980-luvulle saakka.

Yläkoulu: historia, maantieto, yhteiskuntaoppi

Tavoite ja sisältöalue

Yläkoulu
Oppiaineiden sisältöalueet:

  • Historia: S1 Teollisuusyhteiskunnan synty ja kehitys, S5 Hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen
  • Maantieto: S4 Muuttuvat maisemat ja elinympäristöt, S6 Kestävä elämäntapa ja luonnonvarojen kestävä käyttö
  • Yhteiskuntaoppi: S1 Arkielämä ja oman elämän hallinta, S3 Aktiivinen kansalaisuus ja vaikuttaminen, S4 Taloudellinen toiminta

Tavoite: Auttaa oppilasta ymmärtämään Itämeren merkitystä historiassa ja nykypäivänä. Aineistopaketti yhdessä tehtäväideoiden kanssa toteuttaa perusopetuksen opetussuunnitelman laaja-alaisista osaamisen tavoitteista erityisesti L7 (osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen) sekä L3 (itsestä huolehtiminen ja arjen taidot).

Pohdittavaa oppitunneille
  • Tutki kuvia, millaisilla kulkuvälineillä meren äärellä on liikuttu?
  • Miten saaristoon muutettiin kesäisin?
  • Miten liikkuminen erosi kesäisin ja talvisin? Onko tässä suhteessa tapahtunut muutoksia aikojen saatossa?
  • Oliko ”välttämättömällä” ja huviliikenteellä eroja?
  • Miksi saariston ihmiset olivat niin riippuvaisia höyrylaivoista ja veneistä?

Kapea Espoonlahti jäätyy nopeasti, jolloin myös lahden suulla sijaitsevaan Pentalan saareen pääsee jäätä pitkin. Reitti ulompana sijaitsevaan Herrön saareen jäätyy hitaammin. Talvitie kulki aikoinaan Herrön läheltä.
Menneinä aikoina kalat ajettiin talvella huonolla ajokelillä Kauklahden asemalle. Kalaa ajettiin myös hevosilla ja tolppakelkoilla suoraan Helsinkiin.


Saaristossa kelirikko merkitsee ajanjaksoa, jolloin jää on liian ohutta ja pehmeää kantaakseen ihmisiä tai ajoneuvoja, mutta liian kovaa, jotta vesikulkuneuvot kykenisivät kulkemaan jäissä. Jokainen talvi on erilainen. Kun veneet olivat puuta, tarkoitti kelirikko aikaa, jolloin yhteydet mantereelle saattoivat olla kokonaan poikki. Nykyään yleensä voidaan ajatella, että jää kestää, jos peltivene ei mene siitä läpi.


Ennen sotia saaristolaisilla oli lupa ampua lintuja kaikkialla. Allien lisäksi metsästettiin kaikenlaisia luvallisia lintuja - telkkiä, koskeloita, haahkoja ja sorsia. Joskus lintuja metsästettiin myös myyntiin. Etenkin sorsista maksettiin hyvin.


Potkukelkka on pitkäjalaksinen työnnettävä kelkka, jossa on istumapaikka yhdelle ihmiselle. Potkukelkalla liikutaan jalaksilla seisten ja toisella jalalla vauhtia potkien. Potkukelkalla voidaan liikkua silloinkin, kun lunta on vain vähän. Esimerkiksi pilkkijät ovat usein käyttäneet potkukelkkoja. Potkukelkka kehitettiin Ruotsissa 1800-luvulla saaristossa käytettäväksi jääkulkuneuvoksi. Suomessa se yleistyi ensin Ahvenanmaalla, rannikkoseudulla ja Pohjois-Suomessa. Potkukelkka oli aluksi enimmäkseen kuormien kuljettamiseen käytetty hyötykulkuneuvo. Rannikolla sitä käyttivät kalastajat ja hylkeenpyytäjät. Toisen maailmansodan jälkeen potkukelkka levisi koko Suomeen ja sitä alkoivat käyttää myös lapset.


Gösta Rosenbergin komea Hietalahden telakalla rakennettu moottorivene "Humlan" kiinnittyneenä Hamnkopplanin laituriin. Gösta itse seisoo veneessä. Gösta Rosenberg asui kesäisin naapurisaari Malmkopplanilla kalastajalta vuokraamassaan kesäasunnossa.


Kauppatorille piti ehtiä seitsemäksi kuutena päivänä viikossa. Ainoastaan lauantaiyönä saatiin nukkua, sillä sunnuntaisin tori oli kiinni. Sulan meren aikana matka taittui moottoriveneellä. Kelirikkoaikaan lähellä mantereen tieyhteyksiä asuvat saattoivat kuljettaa kalat junalla tai linja-autolla. Jääkelillä matka voitiin taittaa myös tolppakelkalla.

Näytetään 1 - 6 / 24