Arvid Sanmark oli helsinkiläinen pankkiiri. Kartanokauppojen jälkeen hänen aikomuksenaan oli ryhtyä maanviljelijäksi Hakunilassa. Maaseudulle muuton ajateltiin myös olevan hyväksi hänen heikolle terveydelleen. Kuvan taulussa on Arvidin isä Carl Gustaf Sanmark nuorena. Hänet oli aateloitu vuonna 1896. Hän oli menestynyt teollisuusyrittäjä ja ansainnut mittavan omaisuuden. Sen turvin hänen poikansa Arvid pystyi elämään taloudellisesti huoletonta elämää. Sanmarkien suvun vaakunassa on teollisuutta kuvaava ratas.

Lilli ja Arvid Sanmark tilasivat ostamaansa kartanoon kunnostamissuunnitelman Armas Lindgreniltä, joka oli menestynyt nuori arkkitehti. Kartanon vanha päärakennus päätettiin kuitenkin purkaa ja rakentaa kokonaan uusi kartano. Lindgren suunnitteli rakennuksen, joka edusti myöhäisjugendin tyylisuuntaa. Se valmistui vuonna 1908. Rakennus toimi yli sadan vuoden ajan Sanmarkien jälkeläisten kotina ja vapaa-ajan asuntona.

Armas Lindgenin periaatteena oli suunnitella paitsi rakennusten arkkitehtuuri niin myös koko sisustus. Sisätilojen väritys, tapetit, valaisimet, huonekalut ja kaakeliuunit muodostivat yhdessä kokonaisen taideteoksen. Harmonisen kokonaisuuden idea oli kaunistaa kaikki niin, että ympäristössä olisi hyvä olla ja elää.

Kartanon arki oli suuren maatilan elämää. Päivittäisiä töitä johti siihen tehtävään palkattu tilanhoitaja eli pehtoori. Rengeille ja taksvärkkiläisille jaettiin aamuisin tehtävät, joita he lähtivät kartanon maille hoitamaan. Tilalla viljeltiin peltoja, hoidettiin lypsykarjaa ja kanoja. Kartano omisti paljon metsää sekä sahan, jonka avulla puutavarasta saatiin tuloja. Myöhemmin perustettiin suuret kauppapuutarhat. Vapaa-ajalla isäntäväki seurusteli lähiseudulla asuvien tuttavien kanssa.

Håkansbölen kartanoon oli hankittu seudun ensimmäinen puhelin jo vuonna 1899. Arvid Sanmark tilasi puhelinlinjan asennuksen myös uuteen päärakennukseen. Puhelin sijoitettiin eteishallin vieressä sijaitsevaan konttorihuoneeseen. Kartanolla on säilynyt puhelinlasku vuoden 1908 kolmelta ensimmäiseltä kuukaudelta. Sinä aikana oli soitettu 22 puhelua. Lasku oli 3 markkaa ja 65 penniä.

Alun perin kartanorakennusta lämmitettiin puulla. Lähes jokaisessa huoneessa oli arkkitehdin juuri siihen huoneeseen suunnittelema persoonallisen näköinen kaakeliuuni. Kuvan uuni on kartanon kouluhuoneesta. Tämän uunin erikoisuutena on tulipesän yläpuolella oleva messinkiovinen syvennys, jossa voitiin pitää koululaisten ruoka lämpimänä. 1900-luvun alkupuolella perheen lapset kävivät kotikoulua. Sisarukset kasvoivat kotiopettajattaren, lastenhoitajien ja piikojen kaitsemina.