Elokuvaaja

Antti Peippo toimi Risto Jarvan (1934-1977) luottokuvaajana elokuvayhtiö Filminorissa vuodesta 1965 alkaen Jarvan tapaturmaiseen kuolemaan saakka. Hän oli myös tuottelias lyhytelokuvien tekijä oman tuotantoyhtiönsä, Verity Films Ky:n, puitteissa.


Antti Eerikki Peippo oli B-kuvaaja (operatööri) Risto Jarvan vuonna 1964 kuvaamassa elokuvassa X-Paroni, jonka Jarva ohjasi yhdessä Jaakko Pakkasvirran ja Spede Pasasen kanssa. Tämän jälkeen hän oli vuosina 1965-77 kuvaajana kaikissa yhdeksässä Riso Jarvan noina vuosina ohjaamassa elokuvassa. Näitä olivat mm. komedia Onnenpeli (1965), ankaran realistinen Yhden miehen sota (1974) ja pääosiltaan Rhodoksella kuvattu värikomedia Loma (1976). Peipolla oli näissä elokuvissa myös avustajatehtäviä, mm. elokuvassa Mies, joka ei osannut sanoa ei (1975) hän esitti talonmiestä, elokuvassa Jäniksen vuosi (1977) Puolustusvoimien kapteenia. Peippo kuvasi myös useita Jarvan ohjaamia dokumentaarisia lyhytelokuvia.

Risto Jarvan kuoleman jälkeen Antti Peippo ohjasi Filminorille mustan komedian Ihmemies (1979), jossa hän myös esitti sokeata soittajaa. Elokuvassa Kiljusen herrasväki (1981) hän oli kenraaliluutnantti Paju. Vuonna 1983 Peippo oli kuvaajana Maunu Kurkvaaran ohjaamassa ja tuottamassa elokuvassa Menestyksen maku.

Oman yhtiönsä, Verity Films Ky:n, puitteissa Antti Peippo toteutti vuonna 1986 modernin taiteen museota Helsingissä ideoivan pitkän dokumenttielokuvan Nykytaiteen museo. Peippo teki vuodesta 1972 alkaen myös runsaasti dokumenttilyhytelokuvia. Niistä Viapori (1972) palkittiin Jussi-patsaalla ja Sivullisena Suomessa 1983 Kettu-mitalilla. Omaelämäkerrallinen tutkielma Sijainen (1989) sai Tampereen lyhytelokuvajuhlien kotimaisen sarjan pääpalkinnon sekä Risto Jarva -palkinnon. Elokuvataiteen valtionpalkinnon Antti Peippo sai kolmasti, vuosina 1972, 1973 ja 1981.

Antti Peippo kuoli syöpään 54-vuotiaana 1989.


Kari Uusitalo
9.2.2014



Kirjallisuutta ja lähteitä

Mitä Missä Milloin Elokuvakirja. Helsinki: Otava 1972, 538.

Suomen kansallisfilmografia 7-10. Helsinki: Edita 1998-2002.